Omakotitalojen rakentaminen on alkamassa kevään myötä. Perustussuunnittelijan on ratkaistava, minkälainen perustustapa on oikea kussakin kohteessa. Perusmaan kantavuus määrittelee mitä vaihtoehtoja kulloinkin on käytössä.   Tässä kirjoituksessa käsittelen tuulettuvaa alapohjaa eli tapaa, jossa alapohjan alla on ryömintätila, välitila tai kellari, mikä pidetään kuivana tuulettamalla tila painovoimaisesti ulos. 50-luvulla rakennetuissa tämän tyyppinen perustusten tekotapa oli hyvin suosittu. Aina, kun oli mahdollista, tehtiin anturaperustukset, joiden päälle valettiin betonista perusmuurit, jotka kantoivat alapohjan palkistojen tuomat kuormat sekä kantavien seinien johtamat kuormat. Kuormat välittyivät perusmuureja pitkin anturoille ja perusmaan kantamiksi. Ratkaisu oli hyvä ja toimiva. Anturat pyrittiin aina tekemään routarajan alapuolelle. Jos ei olisi ollut jatkuvaa pulaa sementistä, olisi perustukset vieläkin moitteettomassa kunnossa. Betoni sekoitettiin työmaalla luonnon soran, sementin ja veden sekoituksena. Soran ja sementin seossuhde oli pula-aikaan 1:8-9, olisi pitänyt olla 1:5:een, jolloin betonista olisi tullut sellaista kuin olisi pitänyt.

Koska välipohja oli puuta, oli tärkeää, että välitila pidettiin mahdollisimman kuivana. Kesällä luukut täysin auki, koska ulkoilmassa oli runsaasti kosteutta. Talvella luukkuja voitiin pienentää, koska talvisin ulkoilma kuivempaa ja oli myös lämmityksen kannalta hyvä asia.

Tuulettuva-alapohja3Nykyään tuulettuvat alapohjat tehdään usein siten, että alapohjaksi asennetaan ontelolaatat, ontelolaattojen päälle asennetaan lämmöneristeet, usein EPS 100 levyä 200 mm:n vahvuudelta ja 80 mm betonia. Betoniin asennetaan lattialämmitysputket. Tapa sopii erittäin hyvin myös paalutettaviin kohteisiin. Anturat tehdään anturapalkkeina ja anturapalkin päälle muurataan perusmuurit valuharkoista tai muurattavista harkoista. Perusmuurien varaan asennetaan ontelolaatat. Tässä perustustavassa voidaan täytemaan osuutta vähentää, jolloin paaluihin kohdistuva negatiivinen vaippahankaus vähenee. Vaippahankaus tarkoittaa maan ja paalun välistä kitkaa, mikä estää paalua painumasta. Negatiivinen vaippahankaus on taas täyttömaan tarrautumista paalun ulkopintaan lisäten paaluun kohdistuvaa alaspäin vievää voimaa.

Alapohja kuivaksi

Tuulettuvan alapohjan ilmavaihto tehdään usein läpivirtauksena, jolloin perusmuurin tuuletusaukoista menee ilma sisään ja poistuu ulos vesikatolle johdettua putkea pitkin. Jotkut talotehtaat käyttävät koneellista kuivausta alapohjan alapuolisissa tiloissa. Toimiessaan on hyvä järjestelmä varsinkin, jos kysymyksessä on puinen alapohja.

Jos maapohja alatilassa on kovin kostea, voi olla hankalaa saada tilaa kuivumaan pelkällä tuuletuksella. Parhaat kokemukset ovat 50 mm:n vahvuisen EPS 100 levyn asentamista alatilan maan päälle ja levyn päälle esimerkiksi 8-16 sepeliä 100-150 mm:ä, jolloin levyn alla ei tapahdu tiivistymistä, kuten esimerkiksi muovikelmujen kanssa käy.

Salaojilla ja maanpinnan kallistumisella poispäin rakennuksesta on merkityksensä ryömintätilan kuivana pitämisessä. Ryömintätilan maanpinta ei saa olla liikaa ulkopuolisen maanpinnan alapuolella, korkeintaan 1000-1200 mm.

On itsestään selvää, että ryömintätilassa ei säilytetä mitään eloperäistä materiaalia, joista voi erittyä pahaa hajua tai ne voivat antaa kasvupohjaa mikrobeille.   Ryömintätilasta ilma ei saa kulkeutua sisäilmaan. Sisäilman laatu heikkenee tosi pienistä määristä epäpuhtautta.

Tuulettuva-alapohja4

Rakennettaessa kallioisille alueille, missä on radon säteilyn vaara, niin tuulettuvalla alapohjalla saadaan helpoiten radon hallintaan. Syvällä kallioperässä on radonia ja se kulkeutuu sieltä kallion halkeamien kautta maan pinnalle saastuttaen ilman. Tiivis alapohja estää radonin pääsyn sisäilmaan ja rakennuksen alta radon saadaan pois tehostetulla tuuletuksella

Porissa 13.4.2016
RI(AMK) Olli Hanhiniemi

Share This